sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Ikävä teatteriin - viime vuonna nähtyä

Seuraan yleensä melko aktiivisesti, mitä teatteria eri puolilla Suomea on tarjolla, johtuen siitä, että normaalioloissa matkustelen työn vuoksi paljon. On mukavampi viettää ilta teatterissa tai konsertissa kuin istua hotellissa yksin. Toisaalta saatan myös matkustaa teatterin vuoksi toiselle paikkakunnalle, jos arviot ovat herättäneet kiinnostuksen.

Tänä vuonna en ole sattuneesta syystä käynyt vielä lainkaan teatterissa, joten voin vain muistella viime vuotta. Vaikka korona iski keväällä ja suurin osa varaamistani näytöksistä peruuntui tai siirtyi, onnistuin silti näkemään yllättävän monta todella hyvää näytöstä.

Tammikuu

Papin perhe, Jo-Jo Teatteri, Turku

Pääsin näkemään ylimääräisen näytöksen edellisenä vuonna loppuun myydystä näytelmästä. Loistava versio Minna Canthin klassikosta. Juuri sitä, mitä teatterilta haen: herättää tunteita. Pappi oli huikea ja Maiju ihanan naiivi ja samalla itselleen uskollinen.

TS arvio - Papin perhe



Valehtelijan peruukki,Turun kaupungiteatteri

Elämän suuret rakastumiset, menetykset, surut, tragediat ja koomiset hetket. Elämänkokemus, vanheneminen ja ajan nopea kuluminen. Pidän dokumenttiteatterista lajina, sitä voisi olla tarjolla enemmänkin. Näytelmä toimi hyvin oman muistin katalysaattorina, jälkeenpäin pyöri kaikenlaiset kokemukset mielessä.

TS arvio Valehtelijan peruukki


Helmikuu

Petos, Jo-Jo Teatteri, Turku

Näytelmä liikkui ajassa taaksepäin ja tarinan alussa odotti yllätys. Erinomaiset nuoret näyttelijät ja hienoja oivalluksia toteutuksessa. Hykerryttävä kehollinen ensemble taustalla voimistamassa tunneilmaisua. Jo-Jo Teatteri on kerrassaan ihana.

TS arvio - Petos


Min fantastiska väininna (Loistava ystäväni), Tukholman kaupunginteatteri 

Olen Ferrante-fani henkeen ja vereen, joten tämä oli pakko nähdä. Teimme toistaiseksi viimeisimmän ulkomaanmatkamme naapuriin. Korona oli jo tulossa Eurooppaan. Neljä Ferranten kirjaa oli puristettu kolmeen tuntiin ja 40 minuuttiin. Tästä muodostui aikamoinen urheilusuoritus näyttelijöille ja toki katsojillekin. Tarina oli kirjoille uskollinen toteutus, ohjaus Maria Sidin.

Helsingin sanomat


Opus Deus Selfhelp musikaali, Musiikkiteatteri NYT, Turku

Lahjakkaiden nuorten produktio, joka yllätti iloisesti. Hyvät lauluäänet, oivaltavat sanoitukset, hyvä bändi, ajankohtainen käsikirjoitus. Kaikki kohdillaan.



Lokakuu

Poika, Kom-teatteri, Helsinki

Ravisteleva näytelmä siitä, kun nuori voi huonosti, eivätkä vanhemmat pysty tavoittamaan tätä ja ymmärtämään tilanteen vakavuutta. Kyllä se siitä. Ryhdistäydy. Masentuneen ja itsetuhoisen pojan yhä kauemmas yksinäisyyteen vajoava ahdinko. Tuli kiitollinen olo, että sain mahdollisuuden nähdä tämän näytelmän, joka jäi minulta keväällä koronan vuoksi väliin. Omaa ahdistusta lisäsi vielä se, että olin viettänyt päivän henkilön seurassa, joka oli määrätty karanteeniin. Mielessä pyöri tungosa ajatuksia.

Paljon melua teatterista - arvio Poika


Marraskuu

Cabaret, Turun kaupunginteatteri

Olen suuri Bob Fosse -fani ja sattumoisin katselin edeltävänä vuonna monia hänen elokuviaan uudelleen, sekä hänestä ja hänen entisestä vaimostaan kertovan sarjan Fosse/Verdon, jossa kerrottiin muun muassa Cabaret-elokuvan tekemisestä. Turun kaupungiteatterin näytelmä tuli tähän kuin pisteeksi iin päälle. Näyttelijöiden suoritukset olivat oikein nautittavaa katsottavaa ja lavastukset ja puvustukset osuivat jälleen nappiin, kuten Kalevalassakin.

Paljon melua teatterista - arvio Cabaret



Once, Lilla Teatern Helsinki

Satuin aiemmin syksyllä katsomaan tämän elokuvana televisiosta ja pidin paljon. Silti tuli sellainen olo, että tämä suomenruotsalainen versio oli vielä parempi. Uskallan sanoa, että tämä oli minulle vuoden paras teatteri. Aivan virtuoosimaiset näyttelijä-muusikot saivat tarinan henkiin sellaisella tavalla, että jopa me parvella istuneet lähdimme lentoon. Teatterista ulos päästyäni itkin ja nauroin ilosta.

Paljon melua teatterista - arvio Once





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti