Suhtauduin ensin epäilevästi teattereiden striimauksiin juuri edellä mainitusta syystä. Ymmärsin toki taitelijoiden syvän hädän siitä, että työtä on näissä oloissa muutoin mahdotonta tehdä. Ajattelin myös, etten jaksa istua ruudun ääressä yhtään enempää. Kun vihdoin pääsin yli omien esteitteni, huomasin olevani tyytyväinen, että voin taas hankkia lippuja teatteriesityksiin entiseen tapaan. Haluan myös kantaa korteni kekoon ja kannattaa teatteritoimintaa näissä oloissa osallistumalla tavalla, jolla voin.
Tällaisia taltiointeja tai livestriimauksia olen kevään aikana katsellut:
Rakkauden päätös Kansallisteatteri
Esitys oli ensinnäkin ilmainen, josta iso kiitos Kansallisteatterille. Intensiivinen erodraama oli voimakas kokemus katsojalle. Erossa on kaksi eriävää kokemusta, siinä voi helposti asettua toisen puolelle toista vastaan. Oli mielenkiintoista kuunnella ja myötäelää kummankin monologia ja samalla katsoa, miten toinen osapuoli otti vastaan tunnepurkauksen koko kehollaan. Ei jäänyt epäselväksi, millainen myrsky ero voi olla. Se vetää ihmisen juuriltaan perustavanlaatuisesti.
Toksinen kabaree Q-teatteri
Q-teatteri kuuluu ehdottomiin suosikkeihini suomalaisista teattereista. Pyrin mahdollisuuksien mukaan näkemään esityksiä, erityisesti Saara Turusen ohjaustyötä.
Katselin tämän dystooppisen scifinäytelmän livestriiminä. Näytelmän käsikirjoittajana ja ohjaajana oli Juho Mantere ja aiheena ekokatastrofi. Teema, joka on yhä enemmän näkyvillä teatterissa - taisi olla neljäs hieman saman lajityypin teatteri minulle parin vuoden sisään. Ja
syystä. Ilmastonmuutos ja maailman tilanne ON ahdistavaa, jos ihminen sitä
pysähtyy edes hetkeksi kaikelta viihtymiseltään ja itsekeskeiseltä ”minä en
ainakaan aio muuttaa elämäntapojani” -asenteiltaan miettimään. Kabaree ja
viihde ovat juuriltaan poliittista vaikuttamista. Viihdettä voi käyttää myös päinvastaisiin tarkoituksiin - turrutammeko
itsemme kuoliaiksi viihtymällä? Mahtava läpileikkaus suomalaiseen ja eurooppalaiseen
teatteriin, kirjallisuuteen ja viihteeseen. Satiirinen valokeila kääntyy
tasapuolisesti joka suuntaan.
Kiviä taskussa Helsingin kaupungiteatteri/Karanteeniteatteri
Kiitos Karanteeniteatterin 1-vuotisnäytännön tuli viimein mahdollisuus nähdä tämä hersyvän hauska ja riipaiseva näytelmä. Kaksi virtuoosimaista näyttelijää, Martti Suosalo ja Mika Nuojua vetävät läpi noin 15 erilaista roolia. Roolit, roolihekilöiden iät, sukupuolet ja persoonat vaihtuvat silmänräpäyksessä murteen, kehotyöskentelyn ja vaatteide muuntelemisen avulla. Erityisen ilahtunut olin Suosalon pistämättömän hyvästä Turun murteesta, jota kuulee enimmäkseen imitoitavan todella huonosti. Suosalo toi kivasti esiin murteen laulavan vaihtelun korostamalla sitä juuri sopivasti. Hengästyttävä veto.
Oli myös hauska lukea arvioita ja lehtijuttuja tästä melkein 20 vuotta täysille saleille esitetystä näytelmästä. Eilenkin yleisössä oli yli 5000 lipun lunastanutta. Miten Suosalon tytär 7-vuotiaana lähti näytännöstä pois, koska "isä ei ole tuollainen" ja miten joku oli nauranut eturivissä niin, että oli iskenyt otsansa lavan reunaan. Uskomattomia muistoja on varmasti kertynyt näille näyttelijöille tämän parissa.
Saatana saapuu Moskovaan Tampereen teatteri
Katselin tämän vaikuttavan livestriimin Tampereen teatterista. Alkuperäiseltä nimeltään kirja on Mestari ja Margarita ja mm. Suomessa nimi on kääntynyt muotoon Saatana saapuu Moskovaan. Näytelmä oli kokonaisuutena todella vaikuttava teos. Siinä oli kohdillaan paitsi ohjaus, myös näyttelijätyö, lavastus, puvustus, valaistus ja äänimaailma. Näytelmä oli niin komea kokonaisuus, että se todella ansaitsisi live-esityksen suurella näyttämöllä. Tarinan kissa on muuten yksi niistä kirjallisuuden kissoista, johon Kissani Jugoslavian kissa viittaa.
Rikinkeltainen taivas Kansallisteatteri
Tulossa
