Tanssistriimiä

Aurinkobaletin 40-vuotisgaala

Aurinkobaletti perustettiin, kun olin yläasteikäinen. Kävin vielä balettitunneilla Raija Lehmussaaren balettikoulussa ja opettajani Riitta Kotisaari oli Aurinkobaletin koreografina ja ehkä tanssijanakin (tätä en muista niin tarkkaan). Muistan vieläkin sen tunteen, kun tajusin, että näinkin voi tanssia, että se on kuin tarinan kerrontaa ja teatteria. Voimistelun ja tanssin harrastajana en ollut ennen Aurinkobalettia tajunnut, että tällainen esittävän taiteen muoto on olemassa. 

Näytöksiä on sittemmin tullut koluttua, vuosikymmeniä. Turkulaisista tanssiteattereita nimenomaan Aurinkobaletti on minun juttuni. Pidän AB:n ideoista ja tyylistä. Nyt katselin heitä ensimmäisen kerran etänä.  Pidin erityisesti kahdesta jälkimmäisestä biisistä, ensimmäisen kohdalla en ollut riittävän virittynyt tai katselukokemus olisi edellyttänyt lähikontaktia yleisössä. 

Oli hauska katsoa striimissä esitettyjä vanhoja valokuvia ja kuunnella AB muisteloita. AB on kuin vanha luottoystävä ja 40-vuotisnäytöksestä tuli luokkakokous ja kotialbumin katselu -fiilis.

Tabanka Dance Ensemble

Törmäsin ryhmään Facebook-mainoksen kautta ja ostin striimilipun näytökseen Jazz Ain’t Nothin’But Soul , koska sen esittelyvideo näytti niin energiseltä. Esityksessä yhdistyivät afrikkalainen ja afro-karibialainen rytmi, musiikki ja nykytanssin muoto Talawa-tekniikka. 

Mainoksesta poiketen rytmi oli paikoin hidastettua. Syntyi unenomainen tunnelma, kuin olisi katsellut tanssia jostain toisesta todellisuudesta. Kaunista liikettä, jota olisin katsellut pitempäänkin kuin tunnin. 

Näytöksen järjesti norjalainen Dansens Hus. Mainio esimerkki siitä, miten korona-aikana kulttuuri voi tulla yllättävän lähelle.

Tero Saarinen Company: Third Practice

Kolmas kerta toden sanoo. Minulla oli kahdesti lippu Oopperaan katsomaan Tero Saarinen Companyn ja Helsingin barokkioopperan teokseen Third Practice. Peruutusten vuoksi päädyin katsomaan esityksen kotoa tallenteena.

Kuvaus oli hyvin onnistunut hyvin, vaikkakin kaipaan sitä, että saan livenäytösessä itse ohjata katsettani ja valikoida sen, mihin katseeni kiinnittyy ja ketä seuraan. Toisaalta nyt tuli nähtyä yksityiskohtia tavoilla, jota silmä ei katsomossa istuessa tavoita.

Kokonaisuus oli monen virtuoosin yhteinen teos. Aistillinen, moniääninen, visuaalinen, herkkä, eläimellinen, outo, koskettava ovat sanoja, jotka minussa heräsivät. Hidastettu liike oli todella upeaa katsottavaa, valon ja varjon vaihtelu osui jonnekin omiin tiedostamattomiin tunnekerroksiin. Kerrassaan huikeat laulajat, sekä livenä laulava tenori että virtuaalinen soprano. Sopraanon kuvan heijastukset eri pintoihin toivat hetkittäin mieleen Star Warsin ja Prinsessa Leian puhetallenteen katselun. Esityksessä oli paljon visuaalisia, kuvataiteellisia elementtejä. Tanssi, kuvataide, musiikki ja teatterillisuus sekottuivat harmoniseksi kokonaisuudeksi.

Hesarin arviot Kuopiosta 2019 ja tallenteesta 2021.