tiistai 30. maaliskuuta 2021

Teatteria koronan aikaan

Monet kirjoituksistani linkittyvät tällä hetkellä koronaan, koska se vaikuttaa elämään niin merkittävällä tavalla ja monella tasolla. Työni on muuttunut etätyöksi - ja niin on suuri osa harrastuksistanikin. Olen ollut ahkera teatterissa kävijä, eikä esittävää taidetta voi korvata esimerkiksi katsomalla elokuvia tai TV-sarjoja. Kaipaan kontaktia elävään taiteeseen, siihen, että kokemus tuotetaan katsomossa juuri nyt oleville ihmisille. Ammattitaitoinen näyttelijä välittää tarinan ja siihen liittyvän tunneskaalan, ja on samalla jollain tasolla tietoinen siitä, miten yleisö sitä myötäelää. Tätä vuorovaikutusta ei tietenkään elokuvan kanssa synny. Tämä kuitenekaan ei ole minun mielessäni yksinomaan hyvä tai huono asia. Toista vain ei voi korvata toisella. Esittävä taide ei ole korvattavissa.

Suhtauduin ensin epäilevästi teattereiden striimauksiin juuri edellä mainitusta syystä. Ymmärsin toki taitelijoiden syvän hädän siitä, että työtä on näissä oloissa muutoin mahdotonta tehdä. Ajattelin myös, etten jaksa istua ruudun ääressä yhtään enempää. Kun vihdoin pääsin yli omien esteitteni, huomasin olevani tyytyväinen, että voin taas hankkia lippuja teatteriesityksiin entiseen tapaan. Haluan myös kantaa korteni kekoon ja kannattaa teatteritoimintaa näissä oloissa osallistumalla tavalla, jolla voin.

Tällaisia taltiointeja tai livestriimauksia olen kevään aikana katsellut:

Rakkauden päätös Kansallisteatteri

Esitys oli ensinnäkin ilmainen, josta iso kiitos Kansallisteatterille. Intensiivinen erodraama oli voimakas kokemus katsojalle. Erossa on kaksi eriävää kokemusta, siinä voi helposti asettua toisen puolelle toista vastaan. Oli mielenkiintoista kuunnella ja myötäelää kummankin monologia ja samalla katsoa, miten toinen osapuoli otti vastaan tunnepurkauksen koko kehollaan. Ei jäänyt epäselväksi, millainen myrsky ero voi olla. Se vetää ihmisen juuriltaan perustavanlaatuisesti.



Toksinen kabaree Q-teatteri

Q-teatteri kuuluu ehdottomiin suosikkeihini suomalaisista teattereista. Pyrin mahdollisuuksien mukaan näkemään esityksiä, erityisesti Saara Turusen ohjaustyötä. 

Katselin tämän dystooppisen scifinäytelmän livestriiminä. Näytelmän käsikirjoittajana ja ohjaajana oli Juho Mantere ja aiheena ekokatastrofi. Teema, joka on yhä enemmän näkyvillä teatterissa - taisi olla neljäs hieman saman lajityypin teatteri minulle parin vuoden sisään. Ja syystä. Ilmastonmuutos ja maailman tilanne ON ahdistavaa, jos ihminen sitä pysähtyy edes hetkeksi kaikelta viihtymiseltään ja itsekeskeiseltä ”minä en ainakaan aio muuttaa elämäntapojani” -asenteiltaan miettimään. Kabaree ja viihde ovat juuriltaan poliittista vaikuttamista. Viihdettä voi käyttää myös päinvastaisiin tarkoituksiin - turrutammeko itsemme kuoliaiksi viihtymällä? Mahtava läpileikkaus suomalaiseen ja eurooppalaiseen teatteriin, kirjallisuuteen ja viihteeseen. Satiirinen valokeila kääntyy tasapuolisesti joka suuntaan.



Kiviä taskussa Helsingin kaupungiteatteri/Karanteeniteatteri

Kiitos Karanteeniteatterin 1-vuotisnäytännön tuli viimein mahdollisuus nähdä tämä hersyvän hauska ja riipaiseva näytelmä. Kaksi virtuoosimaista näyttelijää, Martti Suosalo ja Mika Nuojua vetävät läpi noin 15 erilaista roolia. Roolit, roolihekilöiden iät, sukupuolet ja persoonat vaihtuvat silmänräpäyksessä murteen, kehotyöskentelyn ja vaatteide muuntelemisen avulla. Erityisen ilahtunut olin Suosalon pistämättömän hyvästä Turun murteesta, jota kuulee enimmäkseen imitoitavan todella huonosti. Suosalo toi kivasti esiin murteen laulavan vaihtelun korostamalla sitä juuri sopivasti. Hengästyttävä veto. 

Oli myös hauska lukea arvioita ja lehtijuttuja tästä melkein 20 vuotta täysille saleille esitetystä näytelmästä. Eilenkin yleisössä oli yli 5000 lipun lunastanutta. Miten Suosalon tytär 7-vuotiaana lähti näytännöstä pois, koska "isä ei ole tuollainen" ja miten joku oli nauranut eturivissä niin, että oli iskenyt otsansa lavan reunaan. Uskomattomia muistoja on varmasti kertynyt näille näyttelijöille tämän parissa.



Saatana saapuu Moskovaan Tampereen teatteri

Katselin tämän vaikuttavan livestriimin Tampereen teatterista. Alkuperäiseltä nimeltään kirja on Mestari ja Margarita ja mm. Suomessa nimi on kääntynyt muotoon Saatana saapuu Moskovaan. Näytelmä oli kokonaisuutena todella vaikuttava teos. Siinä oli kohdillaan paitsi ohjaus, myös näyttelijätyö, lavastus, puvustus, valaistus ja äänimaailma. Näytelmä oli niin komea kokonaisuus, että se todella ansaitsisi live-esityksen suurella näyttämöllä. Tarinan kissa on muuten yksi niistä kirjallisuuden kissoista, johon Kissani Jugoslavian kissa viittaa.




Rikinkeltainen taivas Kansallisteatteri

Tulossa

sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Epävarma horisontti

On ihanaa, kun taidemuseoihin pääsee korona-aikanakin. Ennakkovaraus on toki tehtävä, jotta mahtuu kymmenen onnellisen museovierailijan joukkoon.

Wäinö Aaltosen museossa on meneillään Epävarma horisontti - näyttely, joka kuvaa muuttuvaa merta ympärillämme ja ihmisen suhdetta mereen. Meren äärellä kasvaneena näyttelyn teema kosketti. Mökillä olen voinut omakohtaisesti nähdä, mitä merelle ympärillämme on tapahtunut. Veden kirkkaus on muuttunut, kalat vähentyneet, meduusat lähes kokonaan kadonnet, rakkolevän määrä romahtanut, levissä elävien pieneliöiden määrä myös.






Tero Saarinen Company: Third Practice

Kolmas kerta toden sanoo. Minulla oli kahdesti lippu Oopperaan katsomaan Tero Saarinen Companyn ja Helsingin barokkioopperan teokseen Third Practice. Peruutusten vuoksi päädyin katsomaan esityksen kotoa tallenteena.

Kuvaus oli hyvin onnistunut hyvin, vaikkakin kaipaan sitä, että saan livenäytösessä itse ohjata katsettani ja valikoida sen, mihin katseeni kiinnittyy ja ketä seuraan. Toisaalta nyt tuli nähtyä yksityiskohtia tavoilla, jota silmä ei katsomossa istuessa tavoita.




Kokonaisuus oli monen virtuoosin yhteinen teos. Aistillinen, moniääninen, visuaalinen, herkkä, eläimellinen, outo, koskettava ovat sanoja, jotka minussa heräsivät. Hidastettu liike oli todella upeaa katsottavaa, valon ja varjon vaihtelu osui jonnekin omiin tiedostamattomiin tunnekerroksiin. Kerrassaan huikeat laulajat, sekä livenä laulava tenori että virtuaalinen soprano. Sopraanon kuvan heijastukset eri pintoihin toivat hetkittäin mieleen Star Warsin ja Prinsessa Leian puhetallenteen katselun. Esityksessä oli paljon visuaalisia, kuvataiteellisia elementtejä. Tanssi, kuvataide, musiikki ja teatterillisuus sekottuivat harmoniseksi kokonaisuudeksi.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Ikävä teatteriin - viime vuonna nähtyä

Seuraan yleensä melko aktiivisesti, mitä teatteria eri puolilla Suomea on tarjolla, johtuen siitä, että normaalioloissa matkustelen työn vuoksi paljon. On mukavampi viettää ilta teatterissa tai konsertissa kuin istua hotellissa yksin. Toisaalta saatan myös matkustaa teatterin vuoksi toiselle paikkakunnalle, jos arviot ovat herättäneet kiinnostuksen.

Tänä vuonna en ole sattuneesta syystä käynyt vielä lainkaan teatterissa, joten voin vain muistella viime vuotta. Vaikka korona iski keväällä ja suurin osa varaamistani näytöksistä peruuntui tai siirtyi, onnistuin silti näkemään yllättävän monta todella hyvää näytöstä.

Tammikuu

Papin perhe, Jo-Jo Teatteri, Turku

Pääsin näkemään ylimääräisen näytöksen edellisenä vuonna loppuun myydystä näytelmästä. Loistava versio Minna Canthin klassikosta. Juuri sitä, mitä teatterilta haen: herättää tunteita. Pappi oli huikea ja Maiju ihanan naiivi ja samalla itselleen uskollinen.

TS arvio - Papin perhe


Valehtelijan peruukki,Turun kaupungiteatteri

Elämän suuret rakastumiset, menetykset, surut, tragediat ja koomiset hetket. Elämänkokemus, vanheneminen ja ajan nopea kuluminen. Pidän dokumenttiteatterista lajina, sitä voisi olla tarjolla enemmänkin. Näytelmä toimi hyvin oman muistin katalysaattorina, jälkeenpäin pyöri kaikenlaiset kokemukset mielessä.

TS arvio Valehtelijan peruukki


Helmikuu

Petos, Jo-Jo Teatteri, Turku

Näytelmä liikkui ajassa taaksepäin ja tarinan alussa odotti yllätys. Erinomaiset nuoret näyttelijät ja hienoja oivalluksia toteutuksessa. Hykerryttävä kehollinen ensemble taustalla voimistamassa tunneilmaisua. Jo-Jo Teatteri on kerrassaan ihana.

TS arvio - Petos


Min fantastiska väininna (Loistava ystäväni), Tukholman kaupunginteatteri 

Olen Ferrante-fani henkeen ja vereen, joten tämä oli pakko nähdä. Teimme toistaiseksi viimeisimmän ulkomaanmatkamme naapuriin. Korona oli jo tulossa Eurooppaan. Neljä Ferranten kirjaa oli puristettu kolmeen tuntiin ja 40 minuuttiin. Tästä muodostui aikamoinen urheilusuoritus näyttelijöille ja toki katsojillekin. Tarina oli kirjoille uskollinen toteutus, ohjaus Maria Sidin.

Helsingin sanomat


Opus Deus Selfhelp musikaali, Musiikkiteatteri NYT, Turku

Lahjakkaiden nuorten produktio, joka yllätti iloisesti. Hyvät lauluäänet, oivaltavat sanoitukset, hyvä bändi, ajankohtainen käsikirjoitus. Kaikki kohdillaan.


Lokakuu

Poika, Kom-teatteri, Helsinki

Ravisteleva näytelmä siitä, kun nuori voi huonosti, eivätkä vanhemmat pysty tavoittamaan tätä ja ymmärtämään tilanteen vakavuutta. Kyllä se siitä. Ryhdistäydy. Masentuneen ja itsetuhoisen pojan yhä kauemmas yksinäisyyteen vajoava ahdinko. Tuli kiitollinen olo, että sain mahdollisuuden nähdä tämän näytelmän, joka jäi minulta keväällä koronan vuoksi väliin. Omaa ahdistusta lisäsi vielä se, että olin viettänyt päivän henkilön seurassa, joka oli määrätty karanteeniin. Mielessä pyöri tungosa ajatuksia.

Paljon melua teatterista - arvio Poika


Marraskuu

Cabaret, Turun kaupunginteatteri

Olen suuri Bob Fosse -fani ja sattumoisin katselin edeltävänä vuonna monia hänen elokuviaan uudelleen, sekä hänestä ja hänen entisestä vaimostaan kertovan sarjan Fosse/Verdon, jossa kerrottiin muun muassa Cabaret-elokuvan tekemisestä. Turun kaupungiteatterin näytelmä tuli tähän kuin pisteeksi iin päälle. Näyttelijöiden suoritukset olivat oikein nautittavaa katsottavaa ja lavastukset ja puvustukset osuivat jälleen nappiin, kuten Kalevalassakin.

Paljon melua teatterista - arvio Cabaret


Once, Lilla Teatern Helsinki

Satuin aiemmin syksyllä katsomaan tämän elokuvana televisiosta ja pidin paljon. Silti tuli sellainen olo, että tämä suomenruotsalainen versio oli vielä parempi. Uskallan sanoa, että tämä oli minulle vuoden paras teatteri. Aivan virtuoosimaiset näyttelijä-muusikot saivat tarinan henkiin sellaisella tavalla, että jopa me parvella istuneet lähdimme lentoon. Teatterista ulos päästyäni itkin ja nauroin ilosta.

Paljon melua teatterista - arvio Once





Kevättalven näyttely konona-aikana

Helmikuussa 2021 kävin pitkästä aikaa Turun taidemuseossa, Sigrid Schaumanin näyttelyssä. Yleensä käyn taidemuseossa viikoittain johtuen siitä, että työpaikkani on museon takana. Syön museon Cáfe Victorissa keittolounaan ja saatan museokortin turvin tehdä pieniä pyrähdyksiä näyttelyihin lounastuntini puitteissa. Parasta on ollut Turun musiikkijuhlien aikaan, kun on voinut yhdistää tähän vielä konsertin. Musossa järjestetään normaaliaikana myös museojoogaa. Pidän todella paljon siitä, miten viime vuosina musotiloja on käytetty monenlaisiin tapahtumiin.

Tähän näyttelyyn sisään otettiin kerrallaan 10 museovierailun ennalta varannutta, joten puittet olivat turvalliset. Edellisen kerran olen käynyt Schaumanin näyttelyssä Turussa 2000-luvun alkupuolella, kun taidemuseo oli remontin vuoksi evakossa Vartiovuoren tähtitornissa. Tämä oli sellaista aikaa, kun vielä opiskelin. Minulla oli pari opiskelukaveria, joiden kanssa kävin aktiivisesti taidenäyttelyissä. Oli ihana puhella niitä näitä ja ihmetellä, mitä kaikkea kuvataide meissä herätti.

Schauman teki todella pitkän uran taidekriitikkona ja taitelijana. Yli 70-vuotiaana hän vielä pohti sitä, että "täytyyhän sitä ajatella tulevaisuuttaan ja kehitystään".

maanantai 1. maaliskuuta 2021

Monta kertaa katsotut

Tuttuni pohdiskeli somessa, mitä elokuvia hän on katsonut usemman kerran. Hän myös kyseli muilta, mitkä ovat heille elokuvia, joita he haluavat syystä tai toisesta katsoa uudelleen ja uudelleen. Näitä listauksia oli mielenkiintoista lukea ja sain sieltä itselleni paljon ideoita. Itselleni tuli spontaanisti mieleen muutama elokuva, mutta sitten lähdinkin käymään läpi IMDb:ssä pisteyttämäni elokuvat ja tutkailin, mitä elokuvia olen katsonut useammin kuin kahdesti.


Vaikka maailma on siis täynnä lukematon määrä uusia elokuvia, joitain haluaa katsoa uudestaan ja vieläpä monta kertaa. Listalleni päätyi luonnollisesti elokuvia, joista pidän paljon. Niille on yhteistä se, että ne ovat koskettaneet minua, herättäneet tunteita, ehkä ahdistaneet, herättäneet surua ja epätoivoa tai voimakasta huojennusta selviytymisestä. Kiintymyksen, rakkauden ja ystävyyden teemat ovat minulle tärkeitä. En halua jäädä kylmäksi, kun katson elokuvaa, vaan haluan tuntea jotain. Jotkut elokuvat liikauttavat enemmän kuin toiset ja siihen tekee mieli palata.

Usein katsotut elokuvani jakautuvat seuraaviin kategorioihin:
  • Lempielokuvat
  • Nuoruudesta kertovat elokuvat
  • Tanssielokuvat
  • Komediat
  • Romanttiset komediat
  • Perheen kanssa katsotut
  • Usein telkkarissa
Osaan palaan nostalgiasyistä. Ne herättävät nuoruuden muistoja tai ovat olleet tärkeitä, kun olin nuori. Nuoruus, tanssi ja romantiikka saavat minut katsomaan saman elokuvan toistamiseen.

Osa elokuvista on "meidän perheen juttu" eli lasten on katsottu monia elokuvia lukemattomia kertoja. He ovat jopa osanneet joidenkin elokuvien kaikki repliikit ulkoa... Ja useinhan sitä vain jää katsomaan tuttua elokuvaa viidettä kertaa, kun se sattuu tulemaan televisiosta jälleen kerran. Tuttu on turvallista ja ihanaa, aina välillä.

sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Helmet-elokuvahaaste

Olen viime vuosina ravannut todella aktiivisesti kaikenlaisissa taide- ja kulttuuririennoissa. Lähes viikoittain on ollut teatteriesityksiä, taidenäyttelyitä, konsertteja, tanssinäytöksiä, nukketeatteria ynnä muuta virikettä. Sitten iski korona-aika. Mietin kauhuissani kaikkia niitä, jotka saavat leipänsä taiteen ja kulttuurin saralta. Aikakausi on ollut musertava ennen kaikkea heille.

Itselläni meni kuukausia hoitaa erilaisten tapahtumien siirtoja uusiin päivämääriin hamaan tulevaisuuteen. Syksyllä 2020 kävin muutamissa varaamissani ja siirtämissäni teatterinäytöksissä, mutta sitten kaikki tyssäsi uudelleen. 

Olen tehnyt etätöitä ja sen vastapainoksi on ollut pakko kehittää jotain palauttavaa, mieltä virkistävää ja kiinnostusta ruokkivaa. Keho kaipaa liikettä ja mieli kaipaa virikkeitä ja tunne-elämyksiä. Onnekseni löysin Helmet-elokuvahaasteen ja sen avulla olen saanut ylläpidettyä intohimoista suhdettani edes elokuvataiteeseen ja -viihteeseen.

Elokuvahaasteessa on tarkoitus katsoa vuoden aikana 50 (tai pienessä haasteessa 25) eri kategoriaan kuuluvaa leffaa ja näin laajentaa katselurepertuaariaan. Aloitimme vuoden 2020 Helmet-elokuvahaasteen parissa verkkaisesti jo alkuvuodesta, mutta etäilyn myötä tahti tiivistyi. Elämys oli mahtava. Jouduin vähän väliä pois mukavuusalueelta ja tulimme katsoneeksi kaikenlaista ohitettua ja unohdettua, joitan genrejä vähän vastentahtoisestikin. Katselun jälkeen olin kuitenkin todella tyytyväinen, että tuli tällä tavoin avarrettua katseluvalikoimaa uuteen ulottuvuuteen. 

Ainoa huono puoli oli se, että teimme haasteen valmiiksi noin puolessa vuodessa. Syksyllä otimme urakoitavaksi vuoden 2019 haasteen, joka oli silloin mennyt täysin ohitse. Tällä kertaa katselussa ei mennyt kuin pari-kolme kuukautta... 

Nyt vuoden 2021 alusta aloitimme jo kolmannen haasteen, joka näillä näkymin tulee valmiiksi parin päivän sisällä, ennätyksellisesti alle kahden kuukauden. Hulluuden muoto tämäkin.

En ole tietenkään koskaan ennen katsonut tällaista määrää elokuvia. Kiitos korona-ajan, suoratoistopalveluiden, elämäntilanteen ja intohimoisen mielenlaadun. Olen oppinut hirvittävän määrän asioita paitsi elokuva-alasta, myös maailmasta, historiasta, elämästä ja itsestäni.

Helmet-elokuvalistani löytyvät täältä:




Tämä ei kuitenkaan ole ihan ensimmäinen kerta, kun osallistun elokuvahaasteeseen. Joskus 80-luvulla Finnkinolla oli puolentoista vuoden ajan Jekyl ja Hyde -elokuvahaaste. Siinä piti kerätä elokuvakäynneistä 50 leimaa korttiin puolen vuoden aikana ja palkinnoksi sai seuraavat puoli vuotta käydä elokuvissa puoleen hintaan. Kun tänä aikana taas keräsi uudet 50 leimaa, pääsi seuraavan puoli vuotta leffaan ilmaiseksi. Meitä oli aika iso joukko elokuvan katselijoita, jotka istuimme leffateatterissa välillä kaksikin elokuvaa peräkkäin, jotta saimme kerättyä tarvittavat leimat ennen määräaikaa. Olikohan elokuvateatteriyrityksessä oletettu, ettei monikaan jaksaisi moista elokuvissa ravaamista. Haaste kuitenkin lopetettiin heti, kun luvatut alennukset ja ilmaiskatselut oli lunastettu.